Saavuin Turkuun 30.10.2011 myöhään sunnuntai iltana ja myyjä lupautui vastaanottamaan vanhan veneeni trailerilla liikkeen säilytykseen yön yli, jotta minun ei tarvisi kuljettaa sitä auton perässä hotellin parkkipaikalle. Tässä taas loistavaa toimintaa myyjältä, sillä kello oli paljon ja lisäksi vielä sunnunta. Sovimme tapaavamme seuraavana aamuna liikkeen tiloissa, jotta kaupankohteet voidaan tarkastaa päivänvalossa ja tehdä paperit levänneenä.

Seuraavana aamuna suuntasin liikkeeseen, jossa vene oli edustavassa kunnossa pukkien päällä ja myyjä esitteli veneen minulle vakuuttavin ottein. Hän mainitsi, että veneen huollot on kunnossa ja kaikki laitteet toimivat. Hän myös sanoi, että hän näkee ammatissaan paljon erikuntontoisia käytettyjä veneitä ja tämä kyseinen yksilö oli harvinaisuus hyvän kuntonsa puolesta. Muutamia pieniä puutteita havaitsin veneessä ja näistä sovimme kirjallisesti lisätyöt kauppakirjassa. Osan kuuluvan kauppahintaan ja osan lisäveloituksella.

Päätin että kaupat tehdään, sillä olin täysin "myyty" ja siinä uskossa, että kaikki menee niin kuin pitääkin. Aloimme tehdä kauppapapereita, jossa ensimmäinen ihmetys sattui vastaan. Myyjä kysyi minulta arviota vaihtoveneen loppuvelasta, jotta voi kirjoittaa jonkin summan kauppakirjaan. Ihmettelin tätä myös ääneen, koska yleensähän tehdään soitto rahoitusyhtiöön, josta saadaan tarkka summa. Myyjä vakuutti että summa tarkastetaan ja minua hyvitetään oikealla summalla, kyse ei kuitenkaan ollut kuin arviolta parin sadan euron heitosta. Hyväksyin selityksen ja nimet paperihin. Veneen luovutushetkeksi sovittiin paperilla 15.4.2012 (rahoitussopimuksessa) ja oli puhe sopia veneilykauden lähestyssä tarkempi luovutushetki, kunhan jäät sulavat.

Nyt pystyin huokaisemaan ja lähtemään ajamaan hyvillä mielin ja naama niin kuin hangon keksillä takaisin kotiini odottamaan tulevaa veneilykautta.